Luku 18

Armon ja pelastuksen varmuus

​

1. Tekopyhät ja muut uudestisyntymättömät voivat pettää itseään väärillä toiveilla ja lihallisella ylimielisyydellä, luullen olevansa Jumalan suosion ja pelastuksen piirissä. Tällaiset toiveet kuitenkin tuhoutuvat. Sen sijaan ne, jotka uskovat totisesti Herraan Jeesukseen ja rakastavat häntä rehellisesti sekä pyrkivät vaeltamaan hyvällä omallatunnolla hänen edessään, voivat tässä elämässä varmasti vakuuttua armon tilassa olemisestaan. He voivat riemuita Jumalan kunnian toivossa. Se toivo ei koskaan saata heitä häpeään.

 

2. Tämä varmuus ei ole pelkkä oletettu ja todennäköinen käsitys, jollainen perustuisi erehtyvään toivoon. Se on uskon erehtymätöntä varmuutta, joka perustuu pelastuksen lupausten jumalalliseen totuuteen, sen armon sisäiseen todistukseen, jonka varassa lupaukset on annettu. Adoption Henki todistaa henkemme kanssa siitä, että olemme Jumalan lapsia. Tämä Henki on esikoislahja perinnöstämme; sen piiriin meidät on sinetöity lunastuksen päivään saakka.

 

3. Tällainen erehtymätön varmuus ei välttämättä heti liity uskon olemukseen. Todellinen uskova voi joutua odottamaan kauan ja kohtaamaan monia vaikeuksia, ennen kuin hän pääsee osalliseksi tästä varmuudesta. Kuitenkin Hengen avulla uskova oppii tuntemaan asioita, jotka Jumala on vapaasti antanut hänelle. Siksi hän voi ilman epätavallista ilmoitusta, tavallisia keinoja käyttäen, saavuttaa erehtymättömän uskonvarmuuden. Siksi jokaisen velvollisuutena on ahkerasti pyrkiä saavuttamaan varmuus kutsumisestaan ja valinnastaan. Ahkeruuden myötä uskovan sydän voi kasvaa Pyhän Hengen rauhassa ja ilossa, rakkaudessa ja kiitollisuudessa Jumalaa kohtaan sekä kuuliaisuuden toimen voimassa ja riemussa. Tällaiset hyvät asiat ovat uskonvarmuuden oikeita hedelmiä. Varmuus ei siis johdata ihmisiä lainkaan laiskuuteen.

 

4. Todellisten uskovien pelastusvarmuus voi järkkyä eri tavoin, heiketä ja keskeytyä. Laiminlyönnit voivat johtaa tähän, samoin tietyt synnit, jotka vahingoittavat omaatuntoa ja murehduttavat Henkeä. Myös yllättävät ja intohimoiset kiusaukset voivat johtaa tähän, samoin kuin se, että Jumala kääntää pois kasvojensa valon ja antaa jumalaapelkääväisenkin vaeltaa pimeydessä ilman valoa. Silti todelliset uskovat eivät koskaan ole täysin ilman sitä Jumalan itua ja uskonelämää, sitä Kristuksen ja veljien rakkautta, sitä sydämen vilpittömyyttä ja velvollisuudentuntoa, jotka ajallaan Hengen vaikutuksesta palauttavat varmuuden. Nämä hyvät asiat myös estävät todellisia uskovia vaipumasta lopulliseen epätoivoon.