Luku 21

Jumalanpalvelus ja sapatti

 

1. Luonnon valo osoittaa, että on olemassa Jumala ja hänen on herruus ja suvereenisuus yli kaiken. Hän on hyvä ja tekee hyvää kaikille. Siksi häntä on pelättävä, rakastettava ja ylistettävä, häntä on huudettava avuksi, häneen on luotettava ja häntä on palveltava koko sydämellä ja sielulla ja kaikin voimin. Jumala itse on asettanut hyväksyttävän tavan tosi Jumalan palvelemiseksi. Näin hän on ilmoitetulla tahdollaan asettanut palvelemiselleen rajat. Jumalaa ei tule palvella ihmisen oman mielikuvituksen ja keksintöjen mukaan tai Saatanan ehdotusten mukaan millään näkyvällä kuvalla tai muulla kuin Pyhän Raamatun esittämällä tavalla.

 

2. Hurskas jumalanpalvelus tulee toimittaa Jumalalle, Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle ja yksin hänelle. Sitä ei tule toimittaa enkeleille, ei pyhimyksille tai mille tahansa muille luodulle. Syntiinlankeemuksen jälkeen jumalanpalvelusta ei tule toimittaa ilman välittäjää, eikä välittäjänä saa olla kukaan muu kuin yksin Kristus.

 

3. Kiitosrukous muodostaa erityisen osan jumalanpalvelusta. Jumala odottaa sitä kaikilta ihmisiltä. Jotta kiitosrukous otettaisiin vastaan, sen täytyy tapahtua Pojan nimeen Hengen avustuksella hänen tahtonsa mukaisesti ymmärryksellä, kunnioituksella, nöyryydellä, innokkaasti, uskolla, rakkaudella ja kestävyydellä. Kiitosrukous, jos se on ääneen lausuttu, on lausuttava ihmisten ymmärtämällä kielellä.

 

4. Rukouksen tulee kohdistua lain sallimiin asioihin ja kaikkiin nykyisiin taikka tuleviin ihmisiin, mutta ei kuolleisiin eikä myöskään niihin, joiden tiedetään tehneen kuolemansyntiä.

 

5. Tavallisten jumalanpalveluksen osia ovat: Raamatun lukeminen jumalallisella pelolla, vakaa Sanan saarna, Sanan kuuleminen kuuliaisena Jumalalle ymmärryksellä, uskolla ja kunnioituksella, psalmilaulut armolla, joka asuu sydämessä, Kristuksen asettamien sakramenttien oikea toimittaminen ja arvollinen vastaanottaminen. Näiden lisäksi voidaan pyhällä ja hurskaalla tavalla tiettyinä kirkkovuoden aikoina toteuttaa hengellisiä valananto- ja lupaustilaisuuksia, juhlapaastoja sekä kiitosjuhlia.

 

6. Evankeliumin aikakaudella rukous ja muut jumalanpalveluksen osat eivät ole sidottu tiettyyn paikkaan. Mikään paikka tai toimittamissuunta ei ole toista parempi. Jumalaa on palveltava kaikkialla hengessä ja totuudessa: päivittäin perheissä, kukin tykönään yksityisesi, juhlallisesti julkisissa kokouksissa. Mitään näistä ihmisten ei tule laiminlyödä tai hylätä laiskuuttaan eikä tahallaan, kun Jumala kutsuu näin tekemään Sanassaan tai kaitselmuksessaan.

 

7. Luonnon lain mukaan on varattava tietty aika Jumalan palvelemiselle. Hänen Sanassaan on selvä moraalinen ja jatkuva käsky, joka sitoo kaikkia ihmisiä kaikkina aikoina. Jumala on osoittanut erityisesti yhden seitsemästä päivästä sapatiksi, joka tulee pitää hänelle pyhänä. Maailman synnystä Kristuksen ylösnousemukseen asti se oli viikon viimeinen päivä. Kristuksen ylösnousemuksesta lähtien se muutettiin viikon ensimmäiseksi päiväksi, jota Raamatussa kutsutaan Herran päiväksi. Niin sitä tulee viettää maailman loppuun asti kristillisenä sapattina.

 

8. Tämä sapatti on pidettävä pyhänä Herran edessä, kun ihmiset, koeteltuaan sydäntään ja järjestettyään työasiansa ennakolta, pitävät koko päivän pyhää lepoa omista töistään, sanoistaan ja ajatuksistaan sekä maallisista työtehtävistään ja harrastuksistaan. Sen lisäksi he osallistuvat sapatin koko keston ajan julkisiin ja yksityisiin jumalanpalveluksiin sekä välttämättömyyden ja laupeuden sanelemien velvollisuuksien täyttämiseen.