Luku 32

Ihmisen tila kuoleman jälkeen ja kuolleitten ylösnousemus​

 

1. Kuoleman jälkeen ihmisruumis palautuu tomuksi ja maatuu. Kuitenkin ihmissielut (jotka eivät kuole eivätkä nuku), joilla on kuolematon olemassaolo, palaavat välittömästi olemassaolon antaneen Jumalan luo. Vanhurskaitten sielut, jotka ovat tulleet täydellisiksi pyhyydessä, vastaanotetaan taivaassa, jossa he saavat katsella Jumalan kasvoja kirkkaudessa ja kunniassa, odottaen ruumiidensa täyttä lunastusta. Pahojen ihmisten sielut heitetään tuonelaan, jossa he pysyvät piinassa ja täydellisessä pimeydessä odottamassa tuomiopäivää. Näiden kahden paikan, joissa sielut ovat erillään heidän ruumiistaan, lisäksi Raamattu ei tunne mitään muuta paikkaa.

 

2. Viimeisenä päivänä ne, jotka ovat elossa, eivät kuole, vaan he muuttuvat. Kaikki kuolleet nousevat haudoistaan omassa ruumiissaan, ei missään toisessa, joskin näillä ruumiilla on uudenlaisia ominaisuuksia. Tämä ruumiin ja sielun uusi yhteys kestää ikuisesti.

 

3. Kristuksen voimasta jumalattomien ruumiit herätetään häpeään, kun taas vanhurskaiden ruumiit hänen Henkensä kautta herätetään kunniaan. Nämä ruumiit saavat kirkastetun Kristuksen ruumiin kaltaisen olotilan.