Luku 24
Avioliitto ja avioero
1. Avioliitto on yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto. Miehen ei ole laillista pitää enempää kuin yhtä vaimoa eikä yhdellä naisella ole oikeutta pitää kuin yhtä aviomiestä samanaikaisesti.
2. Avioliitto on säädetty aviomiehen ja vaimon keskinäiseksi avuksi, ihmiskunnan lisääntymiseksi laillisella tavalla, kirkon pyhien joukon kasvamiseksi ja epäpuhtauden estämiseksi.
3. Kaikkien ihmisten on laillista solmia avioliitto, jos he voivat vakaasti antaa siihen suostumuksensa. Kristittyjen velvollisuutena on kuitenkin solmia avioliitto vain Herrassa. Siksi todellisen reformoidun uskon tunnustajien ei tule solmia avioliittoa uskottomien, paavilaisten tai muiden epäjumalanpalvelijoiden kanssa. Hurskaiden ei myöskään pitäisi antautua kantamaan vierasta iestä menemällä naimisiin sellaisten kanssa, jotka ovat elämässään pahamaineisia tai kannattavat tuomittavia harhaoppeja.
4. Avioliittoa ei voi solmia sellaisten verisukulaisten tai läheisten sukulaisten kanssa, jotka on kielletty Jumalan Sanassa. Tällaisia sukurutsaisia avioliittoja ei tule pariskuntien suostumuksellakaan laillistaa niin, että nämä henkilöt eläisivät yhdessä miehenä ja vaimona.
5 Aviorikos tai haureus, joka on tapahtunut kihlauksen jälkeen ja tullut ilmi ennen avioliiton solmimista, antaa syyttömälle osapuolelle mahdollisuuden irtisanoa sopimuksen. Jos aviorikos on tapahtunut avioliiton solmimisen jälkeen, syyttömällä osapuolella on oikeus hakea avioeroa. Avioeron jälkeen hän voi mennä uudelleen naimisiin, ikään kuin syyllinen osapuoli olisi kuollut.
6. Vaikka ihmisen turmeltuneisuus on riittävä peruste tutkia niitä syitä, joihin vedoten rikotaan sitä, minkä Jumala on yhdistänyt avioliitossa, niin ainoastaan aviorikos tai sellainen tahallinen toisen jättäminen, jota kirkko tai maallinen oikeus eivät voi korjata, on riittävä syy avioliiton siteen purkamiseksi. Julkista ja järjestyksen mukaista käytäntöä on silloin noudatettava eikä kyseisiä ihmisiä tule tässä asiassa jättää oman tahtonsa ja arvostelukykynsä varaan.