Luku 3

Jumalan ikuinen säätämys

​

1. Jumala määräsi iankaikkisuudessa mitä viisaimman ja pyhimmän oman tahtonsa neuvosta vapaasti ja muuttumattomasti sen, mitä tulee tapahtumaan.[1] Kuitenkin niin, että  synnin alkuperä ei ole Jumalassa[2] eikä luotujen tahtoa pakoteta. Luoduilta ei ole myöskään otettu pois kontingenssin* vapautta eikä toisien syiden asemaa, vaan nämä on vahvistettu.[3]

* Luoduilta ei ole otettu pois sitä vapautta, jossa luotu itse vapaasti valitsee ja vaikuttaa tapahtumien kulkuun. Nämä luotujen valinnat toimivat Jumalan ikuisen säätämyksen alla.

 

[1]      Ps. 33:11; Room. 9:15, 18; 11:33; Ef. 1:11; Hepr 6:17.

[2]      Ps. 5:4; Jaak. 1:13-14; 1 Joh. 1:5; kts. Hab. 1:13.

[3]      Apt. 2:23; Matt. 17:2; Apt. 4:27-28; Joh. 19:11; San. 16:33.

​

2. Vaikka Jumala tietää kaiken sen, mikä tapahtuu tai voi tapahtua kaikissa oletetuissa tilanteissa,[1] ei hän ole säätänyt mitään tapahtumaan ennaltatietämisen perusteella eikä myöskään etukäteen tekemiensä tilanneolettamuksien perusteella.[2]

 

[1]      1 Sam. 23:11-12; Matt. 11:21, 23.

[2]      1. Moos. 37:26-28; vrt. 1. Moos. 50:20; Room. 9:11; 13, 16, 18.

​

3. Jumalan säätämyksestä ja hänen kunniansa ilmentämiseksi toiset ihmiset ja enkelit[1] on ennaltamäärätty ikuiseen elämään ja toiset etukäteen säädetty ikuiseen kuolemaan.[2]*

* Jumala ei vaikuta syntiä kadotukseen joutuvien kohdalla, mutta hän vaikuttaa pelastuksen omiensa kohdalla.

 

[1]      1 Tim. 5:21; Juud. 6; Matt. 25:31, 41.

[2]      Ef. 1:5-6; Room. 9:22-33; San. 16:4.

​

4. Kyseiset ennalta pelastetut ja tuomitut enkelit ja ihmiset on määritelty konkreettisesti ja muuttumattomasti. Heidän lukunsa on niin varma ja tarkka, että sitä ei voi lisätä eikä vähentää.[1]

 

[1]      Joh. 13:18; 2 Tim. 2:19; kts. Joh. 6: 38-40; Joh. 10:14-16; 27-28; 17:2, 6, 9-12. Room. 11:25.

 

5. Ne ihmiset, jotka on ennaltamäärätty elämään, Jumala on ennen maailman luomista ikuisen ja muuttumattoman tarkoituksensa mukaan sekä hyvän tahtonsa salaisen neuvon mukaan valinnut Kristuksessa iankaikkiseen kunniaan.[1] Tämän valinnan hän on tehnyt puhtaasta vapaasta armostaan ja rakkaudestaan ilman ennaltanäkemäänsä uskoa, hyviä tekoja, kestävyyttä näiden suhteen tai mitä tahansa muuta seikkaa luodussa. Nämä seikat eivät ole ehtoja valinnalle tai vaikuttaneet hänen valintaansa.[2] Kaikki tämä on tapahtunut hänen kirkkaimman armonsa ylistykseksi.[3]

 

[1]      Ef. 1:4, 9, 11; Room. 8:28-30; 2 Tim. 1:9; 1 Tess. 5:9.

[2]      Room. 9:11, 13, 15:16; Ef. 2:8-9; Ef. 1:5, 9, 11.

[3]      Ef. 1:6, 12.

​

6. Kun Jumala on osoittanut valitut kirkkauteen, Hän on ikuisen ja kaikkein vapaimman tahtonsa nojalla ennaltamäärännyt myös kaikki keinot heidän kirkastamiseen.[1] Siksi heidät, jotka langenneina Aadamissa on valittu, on lunastettu Kristuksen toimesta[2] ja vaikuttavasti kutsuttu uskoon Kristuksessa Hänen Henkensä kautta, joka tekee heissä työtään oikeana aikana. Heidät vanhurskautetaan, otetaan lapsiksi, pyhitetään[3] ja pidetään uskossa pelastukseen.[4] Ketään toista ei ole Kristuksen kautta lunastettu, vaikuttavasti kutsuttu, vanhurskautettu, adoptoitu, pyhitetty ja pelastettu, kuin vain valitut.[5]

 

[1]      1 Piet. 1:2; Ef. 2:10; 2 Tess. 2:13.

[2]      1 Tess. 5:9-10; Tiit. 2:14.

[3]      Room. 8:30. kts. Ef. 1:5; 2 Tess. 2:13.

[4]      1 Piet. 1:5.

[5]      Joh. 10:14-15, 26; Joh. 6:64-65; Room. 8:28-39; kts. Joh. 8:47; 17:9; 1 Joh. 2:19.

​

7. Hänen tutkimattoman tahtonsa neuvon mukaan, jolla hän luomakunnan yli ulottuvan suvereenin valtansa kunniaksi antaa tai pidättää laupeutensa niin kuin hyväksi näkee, Jumala katsoi hyväksi ohittaa muun ihmiskunnan. Näin muu ihmiskunta säädettiin häpeän ja vihan alle heidän syntiensä vuoksi, Jumalan kirkkaimman vanhurskauden ylistykseksi.[1]

 

[1]      Matt. 11:25-26; Room. 9:17-18, 21-22; Juud. 4; 1 Piet. 2:8; 2 Tim. 2:19-20.

 

8. Tätä ennaltamääräämisopin suurta mysteeriä on tarkasteltava erityisellä varovaisuudella ja huolella,[1] jotta ihmiset, jotka ottavat vaarin ja tahtovat olla kuuliaisia Jumalan, Hänen Sanassaan ilmoitetulle tahdolle, voisivat olla vaikuttavan kutsumuksensa ansiosta vakuuttuneita iankaikkisesta valinnastaan.[2] Siten tämä oppi on ylistyksen, kunnioituksen ja Jumalan ihailun aihe.[3] Se antaa aihetta nöyryyteen ja ahkeruuteen ja tarjoaa runsaan lohdutuksen kaikille, jotka ovat vilpittömästi kuuliaisia evankeliumille.[4]

 

[1]      Room. 9:20; Room. 11:33; 5 Moos. 29:29

[2]      2 Piet. 1:10; 1 Tess. 1:4-5.

[3]      Ef. 1:6; kts. Room. 11:33.

[4]      Room. 11:5-6, 20; Room. 8:33; Luuk. 10:20; kts. 2 Piet. 1:10.