Luku 31

Synodit ja kirkolliskokoukset

 

1. Jotta kirkkoa voidaan asianmukaisesti hallita ja valistaa, on oltava sellaisia kokouksia, joita yleisesti kutsutaan synodeiksi tai kirkolliskokouksiksi. Tiettyjen seurakuntien johtajien ja kaitsijoiden vastuulla on, heidän asemansa ja valtansa johdosta, jonka Kristus on heille antanut rakennukseksi, ei tuhoksi, määrätä nämä kokoukset ja kutsua ne koolle niin usein, kuin näkevät niiden olevan kirkon parhaaksi.

 

2. Synodien ja kirkolliskokousten tehtävänä on papillisesti päättää uskoa koskevista kiistakysymyksistä ja omantunnon kysymyksistä. Niiden tulee laatia säännöt ja ohjeet julkisen jumalanpalveluksen ja kirkon hallinnon sopivaksi järjestykseksi. Niiden on vastaanotettava valitukset huonosta hallinnosta ja sekä tehtävä niitä koskevat päätökset. Tällaisen kokouksen säädöksiä ja päätöksiä tulee noudattaa, kunhan ne ovat sopusoinnussa Jumalan Sanan kanssa. Päätösten voima ei perustu vain niiden sopusointuun Sanan kanssa, vaan myös kokouksen omaan päätösvaltaan. Jumala on Sanassaan säätänyt synodit ja kirkkolliskokoukset tällaisia tarkoituksia varten.

 

3. Apostolien ajoista lähtien synodit ja kirkolliskokoukset olivat ne yleisiä tai paikallisia, ovat olleet erehtyväisiä ja monet ovat erehtyneet. Siksi niiden päätöksistä ei tule tehdä uskon tai käytännön sääntöä, vaan niitä tulee käyttää apuna uskon ja käytännön asioissa.

 

4. Synodien ja kirkolliskokousten tulee käsitellä vain kirkon asioita ja tehdä niistä päätöksiä. Niiden ei tule sekaantua maallisen hallinnon asioihin, jotka koskevat kansaa. Poikkeustapauksissa niille voidaan esittää nöyrä vetoomus ryhtyä tällaiseen työhön; maallinen esivalta voi myös pyytää tätä koskevaa kannanottoa omantunnon kysymyksessä.