Luku 5

Kaitselmus

 

1. Jumala, kaiken suuri luoja, pitää yllä, johtaa, järjestää ja hallitsee kaikkia luotuja, tekoja ja asioita suurimmasta vähäisimpään mitä viisaimman ja pyhimmän kaitselmuksensa kautta. Tämän hän tekee erehtymättömän ennaltatietämisen ja oman tahtonsa vapaan ja muuttumattoman neuvon mukaan, viisautensa, voimansa, oikeudenmukaisuutensa, hyvyytensä ja laupeutensa kunnian ylistykseksi.

 

2. Vaikka Jumalan ennaltatietämisen ja säädöksen mukaan kaikki tapahtuu muuttumattomasti ja erehtymättömästi; ensimmäinen syy, hän kuitenkin määrää saman kaitselmuksen kautta, toisien syiden luonteen mukaan, nämä asiat tapahtumaan välttämättömästi, vapaasti tai kontingentisti.*

Toisissa syissä on asioita, jotka tapahtuvat välttämättä tai voivat tapahtua ja olla tapahtumatta. Ne voivat olla myös riippuvaisia luodun valinnoista tai muista ehdoista, jotka vaikuttavat tapahtumien kulkuun.

​

3. Jumala käyttää tavallisessa kaitselmuksessaan eri keinoja, mutta hän on silti vapaa toimimaan ilman niitä, niiden yläpuolella ja niitä vastaan niin kuin hän hyväksi näkee.

 

4. Jumalan kaikkivaltias voima, tutkimaton viisaus ja ääretön hyvyys ovat tulleet ilmi hänen kaitselmuksessaan, joka ulottuu jo ensimmäiseen syntiinlankeemukseen ja kaikkiin muihin enkelien ja ihmisten synteihin asti. Näitä tapahtumia ei ole vain sallittu, vaan niihin on liittynyt mitä viisain ja voimallisin rajan asettaminen ja säädetty hallinto, joka moninaisina taloudenhoitoina palvelee Jumalan pyhiä tarkoituksia. Tämä kaikki kuitenkin tapahtuu niin, että syntisyys kehkeytyy vain luodusta eikä Jumalasta, joka kaikkein pyhimpänä ja vanhurskaimpana ei ole eikä voi olla synnin syy taikka hyväksyjä.

 

5. Kaikkein viisain, oikeudenmukaisin ja armollisin Jumala antaa lapsilleen usein erilaisten houkutusten ja sydämen turmeltuneisuuden aikoja. Näin Jumala ojentaa ihmisiä aikaisemmista synneistä ja paljastaa heille heidän kätketyn turmeltuneisuuden ja petollisuuden voiman heidän sydämissään, jotta he nöyrtyisivät. Näin Jumala nostaa heidät entistä lähemmäksi itseään, niin että heidän tuki on pysyvästi Jumalassa, tehden heidät tarkkaavaisiksi kaikkia tulevia synnin houkutuksia vastaan ja kääntäen heidät vanhuskaita ja pyhiä päämääriä kohti.

 

6. Niiltä pahoilta ja jumalattomilta ihmisiltä, jotka Jumala vanhurskaana tuomarina on tehnyt sokeiksi heidän aiempien syntiensä tähden ja joiden mielet hän on kovettanut, hän ei ainoastaan epää armoa (joka olisi voinut valaista heidän ymmärryksensä ja sydämensä), vaan hän myös joskus ottaa pois heiltä heille annetut lahjat. Jumala asettaa heidät alttiiksi tilanteille, joissa he turmeltuneina tekevät syntiä. Jumala jättää heidät himoihinsa, maailman viettelyksiin ja Saatanan vallan alle. Näin he kovettavat itsensä niillä samoilla keinoilla, joita Jumala käyttää muiden pehmentämiseksi.

 

7. Koska Jumalan kaitselmus ulottuu kaikkiin luotuihin, niin se myös pitää kaikkein erityisimmällä tavalla huolta kirkostaan ja järjestää kaikki asiat sen parhaaksi.